Tuttuun tyyliin, vailla turhia koukeroita Eeva Kilpi käy kiinni tärkeisiin aiheisiin runon keinoin. Vaikka pelissä on kaikki, runoilija ei ole totinen torvensoittaja, vaan hänen säkeissään on kitkerää huumoria, lempeää laulullisuutta ja omaperäistä itseironiaa, joka on tuttua Kilven aiemmista runokirjoista. Animalia on suorapuheinen, tinkimättömän rehellinen puheenvuoro luonnon, eläinten ja ihmisten puolesta. Keskeisimmäksi nousee ihmisen kauhu ja häpeä omista teoistaan.
Runoilijan suurennuslasin alla ovat myös mies, nainen, rakkaus, lapset ja vanhemmat, vanhuus ja isovanhemmat, ja näihinkin aiheisiin Kilpi tuo herkkää, etäännyttävää huumoria. Animalia on vahva, ehdoton kokoelma, sen kirjoittajalla on syvä eettinen sanoma.
(Takakansiteksti)
