Günter Grassin Peltirumpu on toisen maailmansodan jälkeisen kirjallisuuden ylittämättömiä saavutuksia. Kun se ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi, Pentti Saarikoski kirjoitti: "Peltirumpu on irvokas, villi, röyhkeä; mahdoton ja hauska niin kuin Kuolleet sielut, rivo ja elämänmyönteinen niin kuin Gargantua. Siitä on turha sanoa muuta kuin Oskarin hengessä: Ottakaa ja syökää!"
Peltirummussa Grass kirjasi oman tilinpäätöksensä lähihistorian tapahtumista. Keskeisenä kuvauksen kohteena ovat vuodet 1933–45, natsien ja kirjailijan oman nuoruuden aika, kuvauksen lähtökohtana se saksalainen pikkuporvarillinen maailma, jossa hän oli itsekin kasvanut. Illuusiottomasti ja täysin häikäilemättömästi Grass näyttää ihmisten välinpitämättömyyden, ajan mielettömyyden heijastumisen ihmisiin. Romaanin päähenkilö Oskar on antisankari, hänessä kiteytyy kaikki negatiivinen, saavuttaa terävän älyllisen kulminaationsa ja kääntyy groteskisti itseään vastaan. Günter Grassin kerronta on samalla kertaa viiltävän älyllistä, korostavan havainnollista ja sensuellia, ironista ja herkkää.
